Vietimme viime viikolla viidenkymmenen
hengen voimin kolme kesäistä päivää Otavan opistolla fasilitoinnin taitojen
parissa. Itse lähdin kurssille innostunein mutta samalla hieman huolestunein
mielin: tunsin väsymystä kevään koitoksista ja mietin, vieläkö voimani
riittäisivät kolmen päivän intensiiviseen sosiaaliseen ponnistukseen. Toisaalta
olin odottanut tätä tapahtumaa jo pari vuotta: olin kuullut kurssista paljon
hyvää tuttaviltani, jotka olivat sille aiemmin osallistuneet.
Olin hakeutunut kurssille
yksi kärkiajatus mielessä: halusin oppia vetämään työpajoja paremmin ja uusilla
tavoilla. Kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä tehdessämme ensimmäistä, Four
Fold Practice –malliin pohjaavaa harjoitusta huomasin, että olin saamassa
paljon enemmän. Oivalsin, että toisten osallistaminen työpajoissa (host others)
on vain yksi neljästä fasilitoinnin perusperiaatteesta, joille Art of Hosting
(jota voidaan kutsua ehkä jonkinlaiseksi fasilitoinnin filosofiaksikin)
perustuu. Muut kolme periaatetta ovat ”Be hosted” eli oma aktiivisuus ja
heittäytyminen mukaan keskusteluihin avoimesti; ”Be part of the community”, eli
yhdessä oppiminen ja tekeminen, sekä lopulta minulle kurssin aikaan ehkä se
tärkein, ”Host yourself”, eli läsnäoleminen, omien tuntemusten kuuntelu ja
niiden mukaan toimiminen. Kun tajusin, että voisin tätä periaatetta noudattaen
toimia kurssilla omien voimavarojeni mukaan, huokaisin helpotuksesta. Samalla
tajusin jotain todella oleellista työryhmien vetämisestä: jos vetäjä ei itse
voi hyvin, hän ei voi myöskään antaa parastaan ryhmälle, osallistua
täysivaltaisesti sen toimintaan, eikä hänen kärsivällisyytensä välttämättä
riitä muiden osallistamiseen ja kuuntelemiseen.
Kurssilla oli mahtavia piirustelijoita, joiden ohjauksesta vastasi Kuvitellen Oy.
Toinen suuri oivallukseni
kurssilla liittyi Harvesting
eli Sadonkorjuu –menetelmään. Sadonkorjuussa korjataan talteen satoa
tehdystä eli dokumentoidaan prosessi, alusta loppuun. Sadonkorjuu alkaa siitä
pisteestä, kun havaitaan tarve käynnistää prosessi tai vaikkapa hanke, jossa
pureudutaan johonkin kysymykseen, kehittämistehtävään tai vaikkapa tehdään
tutkimusta. Sadonkorjuumetodi pitää sisällään kaikkiaan kahdeksan vaihetta,
joihin voi tutustua tarkemmin yllä olevan linkin kautta. Karkeasti se voidaan jakaa kolmeen osaan:
suunnitteluun, toimintaan ja loppuvaiheeseen. Huomasin, että sadonkorjuumetodi
on hyvä apuväline projektihallintaan, koska se muistuttaa, mitä missäkin
projektin vaiheessa on syytä pitää mielessä. Huomasin myös sen, että hankkeen
loppuvaiheessa on hyvin helppo hypätä suoraan tulosten dokumentoinnista uusiin
hankkeisiin, prosessoimatta sitä, mitä hankkeessa oikeastaan tuli opittua.
Siispä jatkossa käytän sadonkorjuu metodia hanketyön apuvälineenä, jotta
suunnitelmani ovat entistä mietitympiä, dokumentointi kulkee koko ajan
rinnalla, ja muistan myös luoda ymmärrystä siitä, mitä kustakin hankkeesta
voidaan oppia ja kiteyttää – ennen uusiin hankkeisiin syöksymistä.
Palataanpa sitten vielä alkuperäiseen syyhyn, minkä vuoksi hakeudun Art of Hosting –kurssille, eli ryhmätöiden vetämisen taitoihin. Tästä näkökulmasta minua erityisesti kiinnostaa hiljaisten äänen esille saaminen. Äänekkäiden ja ulospäinsuuntautuneiden ääni kyllä aina tulee esille, mutta entä hiljaisten, ujojen ja introverttien arvokkaat mielipiteet – miten ne saadaan kaikkien tietoon? Tähän opin muutaman hyvän keinon, joista mieliinpainuvin oli piirustelu. Kuvallisen ilmaisun keinoin voidaan virittäytyä samalle taajuudelle, kiteyttää, tuoda esille alitajuntaisia asioita, purkaa kriisitilanteita – ja saada niiden hiljaistenkin ääni kuuluville.
Yhteenvetona kolmipäiväisestä kurssista voin todeta, että fasilitointi on paljon enemmän kuin työpajan vetämistä. Se on osallistumista, osallistamista, yhdessä tekemistä ja itsestä huolehtimista. Kurssi oli hyvin antoisa ja voin suositella sitä kaikille ryhmätyötaidoista ja vuorovaikutuksen kehittämisestä kiinnostuneille. Pystyn varmasti hyödyntämään oppimiani asioita sekä tutkimus & kehittämishankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa, että työpaikkojen kanssa tehtävässä kehittämistyössä.
Palataanpa sitten vielä alkuperäiseen syyhyn, minkä vuoksi hakeudun Art of Hosting –kurssille, eli ryhmätöiden vetämisen taitoihin. Tästä näkökulmasta minua erityisesti kiinnostaa hiljaisten äänen esille saaminen. Äänekkäiden ja ulospäinsuuntautuneiden ääni kyllä aina tulee esille, mutta entä hiljaisten, ujojen ja introverttien arvokkaat mielipiteet – miten ne saadaan kaikkien tietoon? Tähän opin muutaman hyvän keinon, joista mieliinpainuvin oli piirustelu. Kuvallisen ilmaisun keinoin voidaan virittäytyä samalle taajuudelle, kiteyttää, tuoda esille alitajuntaisia asioita, purkaa kriisitilanteita – ja saada niiden hiljaistenkin ääni kuuluville.
Yhteenvetona kolmipäiväisestä kurssista voin todeta, että fasilitointi on paljon enemmän kuin työpajan vetämistä. Se on osallistumista, osallistamista, yhdessä tekemistä ja itsestä huolehtimista. Kurssi oli hyvin antoisa ja voin suositella sitä kaikille ryhmätyötaidoista ja vuorovaikutuksen kehittämisestä kiinnostuneille. Pystyn varmasti hyödyntämään oppimiani asioita sekä tutkimus & kehittämishankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa, että työpaikkojen kanssa tehtävässä kehittämistyössä.
Kiitos tekstistä, tämä herötti paljon houstausajatuksiaä
VastaaPoistaKiitos Sara! 😊
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista