Ihminen + -seminaarin antia: pian minäkin jaan työni robotin kanssa

Osallistuin keskiviikkona Mikkelissä pidettyyn Ihminen+ seminaariin. Seminaarin aiheena oli ihmisen ja teknologian muuttuva suhde, josta noin satapäiselle osallistujajoukolle alustivat alan kotimaiset huippunimet. Esittelen tässä blogissa joitain mieleen jääneitä kiinnostavia näkökulmia, joiden kautta teknologian ja ihmisen välistä muuttuvaa suhdetta voidaan tarkastella. Lisää näkökulmia aiheeseen löytyy Twitteristä tunnuksella #ihminenplus.

Mika Pantzar lähestyi ihmisen ja teknologian välistä suhdetta Vernorin teesien avulla. Teesit tuovat neljä näkökulmaa siihen, miten tietokoneen ja ihmisen välinen suhde voi tulevaisuudessa kehittyä. Ensimmäisen teesin mukaan tietokoneet tavoittavat tietoisuuden ja saavuttavat yli-inhimillisen älykkyyden tason. Toisessa teesissä esitetään, että ihmiset tulevat yhdessä suurien tietoverkkojen kanssa muodostamaan yli-inhimillisen älykkäitä kollektiiveja. Kolmannen teesin mukaan tapahtuu sulautuminen: tietokone-ihminen –käyttöliittymät yhdistyvät tavalla, jossa ne voidaan mieltää yli-älykkäiksi. Neljäs ja viimeinen teesi korostaa mutaatiota, jossa tieteen kehitys johtaa biologiaan perustuviin innovaatioihin, jotka kehittävät ihmistä yli ihmisen luonnollisen kapasiteetin. Teeseistä käydyssä twitter-keskustelussa esille nousi sekä kiinnostunutta että pelokasta suhtautumista siihen, mikä kehityssuunta olisi toivottava.  

Elina Hiltunen ei omassa esityksessään lähtenyt ennustamaan tulevaa kehitystä, mutta sen sijaan esitti pitkän listan seuraamisen arvoisia teknologioita. Synteettinen biologia tuottaa geenipätkiä yhdistelemällä uusia tuotteita, kuten vaikka kahvilta maistuvia omenoita tai valoa säteileviä kaloja. Monet muutkin esitellyt teknologiat liittyivät genetiikkaan, kuten genomin määrityksen kehittyminen, kudoskasvatus ja kantasolujen käyttö esim. uusien hampaiden kasvattamiseen. Tulevaisuudessa ei siis tarvita enää tekohampaita. Tekoäly, big data ja 3D-printtaus edustivat Hiltusen listalla itselle tutuimpia, edelleen kehittyviä teknologioita. Kiinnostavalta kuulosti myös laajennettu todellisuus, jossa vaikkapa lapsen paidassa olevasta QR-koodista saadaan aktivoitua virtuaalihahmo, joka opettaa lapselle englantia. Myös robotiikan sovellusten kehitys, kuten asusteet, apuvälineet, autot ja erilaiset koneet, jatkuu Hiltusen mukaan edelleen voimakkaasti.

Maarit Palo IBM:ltä kertoi Watsonista; supertietokoneesta, joka ymmärtää luonnollista kieltä, luo tietoa ja ennakoi sitä, sekä omaksuu ja oppii asioita. Watson on kone, jota voidaan käyttää paitsi varteenotettavana tietokilpailuvastuksena myös esim. tiedon suodattamiseen. Se on nykyisellään käytössä jo lääketieteissä, ja se olisi kyllä verraton apu myös työelämän tutkimuksen valtavan massan suodattamiseen. Watsonista voi lukea lisää sen omilta nettisivuilta.

Christina Andersson korosti omassa esityksessään sitä, että robotiikan myötä työn luonne muuttuu. Syntyy uudenlaisia töitä, ja luovan työn osuus kasvaa kaikissa ammateissa, kun robotit voivat tehdä yksinkertaisempia, suorittavia töitä. Erilaiset ihminen ja robotti –yhdistelmät ovat osa tulevaisuuden työelämää. Anderssonin mukaan robotiikan tulo on mittakaavaltaan suurempi yhteiskunnallinen muutos kuin internetin tulo aikoinaan, mikä sekin mullisti maailmaa melkoisesti. Robotit tulevat korvaamaan myös tietokoneet tulevaisuudessa.

Teemu Arina puhui päivän viimeisessä puheenvuorossa biohakkeroinnista lähinnä itsen mittaamisen (quantified self) näkökulmasta. Oman syketaajuden, unenlaadun, treenaamisen, vitamiinitasojen jne. mittaamisen avulla pyritään luomaan edellytykset sille, että ihminen on päivittäin parhaimmillaan. Mittaustuloksista voi todeta, mitä omassa tilanteessa pitää korjata, ja millaiset edellytykset kulloinenkin terveydentila antaa toiminnalle. Mittaamalla saadaan myös reaaliaikaista tietoa terveydentilan muutoksista, joiden avulla omaa tilannetta on helppo korjata. Jos jäädään odottamaan oireiden ilmaantumista, ovat myös korjausliikkeet suurempia, Arina korosti puheenvuorossaan. Itsen mittaaminen herättää tunteita ja iltatilaisuudessa käytiin keskusteluja itsen mittaamisen hyödyistä ja haitoista. Itsekin käytän sykemittaria urheillessa, mutta muutoin yritän vain elää terveesti sen kummemmin itseäni mittailematta. Tieto voi myös lisätä tuskaa, kuten sanotaan.

Seminaarin nimi, Ihminen +, oli hyvin päivän sisältöä kuvaava. Kaikille päivän aikana kuulluille puheenvuoroille yhteistä oli samankaltainen suhtautuminen ihmisen ja teknologian väliseen suhteeseen: viimekädessä ihminen yhä edelleen on ”luomakunnan kruunu”. Vain ihminen kykenee tulkitsemaan asioita, luomaan arvoa ja tekemään valintoja, yksin ja yhdessä muiden kanssa. Ihminen hyväksyy ja hylkää koneen tekemiä ratkaisuja. Ihminen voi hyötyä merkittävästi esimerkiksi robottiautojen tuomasta turvallisemmasta liikenteestä, monista geeniteknologian sovelluksista ja Watsonin kyvyistä suodattaa tietoa. Elina Hiltusen Scifi-tarinatyöpajassa todettiin, että viimepäivien suojatieonnettomuudet olisi voitu välttää robottiautoilla. Hiltunen totesi, että tulevaisuudessa voimme vain ihmetellä, miksi ihmiset ovat ylipäätään joskus itse ajaneet autoilla.

Otavan Opiston isännöimä seminaari oli hyvin järjestetty ja sille on luvassa myös jatkoa ensi vuonna. Puheenvuorot olivat kiinnostavia, mutta ensi vuonna toivoisin kuulevani enemmän esimerkiksi siitä, miten koulutusjärjestelmän pitäisi vastata muutokseen. Myös kriittiset näkökulmat täydentäisivät hyvin seminaarin antia.