Ajatuksia itseohjautuvuuden mahdollisuuksista perinteisemmissä organisaatioissa

Viime päivinä on puhuttu ja kirjoitettu paljon työn itseohjautuvuudesta. Itseohjautuvilla työpaikoilla on totuttua vähemmän hierarkkisuutta, byrokraattisuutta ja valmiita toimintamalleja. Monet perinteisesti hallinto-osaston tehtäviksi mielletyistä toiminnoista, kuten henkilöstöhallinto, talous sekä kouluttautumiseen liittyvät asiat, on siirretty tiimien vastuulle. Itseohjautuvilla työpaikoilla on saavutettu sekä parempaa taloudellista tulosta että henkilöstön hyvinvoinnin lisäystä.

Itseohjautumisen menestystarinat kumpuavat uusista kasvuyrityksistä, joissa kulttuuri on pystytty luomaan alusta alkaen totutusta poikkeavaksi. On todella hienoa, että tällainen toimintapa on todettu sitä käyttävissä organisaatioissa toimivaksi. Erityisen hienoa on, että itseohjautuva toiminta saa jalansijaa yhä useammissa uusissa kasvuyrityksissä.

Pohdin tässä tekstissä itseohjautuvuuden mahdollisuuksia ”perinteisemmillä”, jo olemassa olevilla työpaikoilla. Mitä itseohjautuvaan toimintatapaan siirtyminen edellyttäisi?

Itseohjautuvuuteen siirtyminen tarkoittaisi tietenkin väistämättä kulttuurin muutosta. Asenteen ja näkemyksen työn tekemiseen on muututtava organisaation kaikilla tasoilla ja jokaisen henkilön mielessä.

Joillain työpaikoilla matka itseohjautuvuuteen voi olla hyvinkin pitkä. Perinteisissä organisaatioissa usko protokolliin ja niiden toimivuuteen voi olla hyvinkin vahva. Toimintaohjeet ja säännöt tuovat myös turvaa, joiden yhtäkkinen poisottaminen voi ajaa organisaation kaaokseen. Vaaditut muutokset ovat isoja. Lisäksi tiedetään, että organisaatiokulttuuri muuttuu hitaasti. Asteittainen muutos kohti joustavampaa ja itseohjautuvampaa toimintamallia voisi olla paras ratkaisu. Edessä voi siis olla vuosien taival.

Uuteen toimintatapaan tottuminen vaatii paitsi aikaa myös kompetenssien kehittämistä. Henkilöstölle on tarjottava koulutusta itseohjautuvassa organisaatiossa toimimiseen. Itsensä johtamisen ts. vastuunoton, päätöksenteon, itseen uskomisen taitoja on tarpeen kehittää. Myös ryhmätyötaidot ovat tärkeässä osassa itseohjautuvassa organisaatiossa.

Yksikään työpaikka ei toimi tyhjiössä. Jokaisella työpaikalla on toiminnan kannalta tärkeitä sidosryhmiä, jotka vaikuttavat aina tavalla tai toisella työpaikan omaan toimintaan. Joissain tapauksissa sidosryhmät voivat vaatia byrokraattisten rakenteiden ylläpitoa. Tällöin organisaation keventäminen ei ole työpaikan itsensä käsissä.

Olen miettinyt sitä, onko ihmiskunta kokonaisuudessaan, jokainen ihminen, valmis siirtymään itseohjautuvuuteen, ja olisiko syytä olla? Tällaiseen keskusteluun olen nimittäin törmännyt. Monet ihmiset ovat kuitenkin tehneet tyytyväisenä vuosikymmenten työuran hyvinkin byrokraattisissa olosuhteissa. Ja vaikka tällaisella henkilöllä olisikin halua toimia jatkossa itseohjautuvassa ympäristössä, onko byrokraattisesta organisaatiosta tuleva henkilö haluttua työvoimaa itseohjautuvissa organisaatioissa?

Olen pohtinut myös kuinka kestävää itseohjautuvuus on siitä näkökulmasta, että vuorovaikutuksen on todettu synnyttävän poikkeuksetta johtajuutta ja hierarkkisuutta. Toisinsanoen, itseohjautuvissa tiimeissä vahvat persoonat ottavat johtajuuden itselleen.  En ole perehtynyt riittävästi esim. Buurtzorgin toiminnasta kertoviin raportteihin jotta tietäisin, miten asia on heillä mennyt. Enkä osaa sanoa, onko tämänkaltaisen johtajuuden esiintyminen itseohjautuvissa organisaatiossa hyvä vai paha asia. Mielelläni kuulen mielipiteitänne tästä ja itseohjautuvuuden mahdollisuuksista työn järjestämisen ”uutena mustana”.

 

Linkkejä itseohjautuvuutta käsitteleviin kirjoituksiin:

http://www.sitra.fi/blogi/tulevaisuus/tutkimustiimin-viikon-varrelta-32-buurtzorg-ravistelee-hierarkkisia

http://organisaatiodesign.fi/itseorganisoitumisen-aika-on-nyt/

http://frankmartela.fi/2015/08/buurtzorg-ja-kotihoidon-itseohjautuva-vallankumous-miten-tarjota-halvempaa-iloisempaa-ja-laadukkaampaa-hoitoa/